tiistai 29. marraskuuta 2016

29.11.16

Isänpäivälahjaa ei ole koskaan tarvinnut miettiä. Ei ole kyllä tarvinnut muutamaan vuoteen miettiä mitään muitakaan lahjoja alkukotiin, sillä neulotut asiat kelpaavat aina paremmin kuin hyvin. Niitä siis täksikin isänpäiväksi suunnittelin. Väinämöisen paksumpi sport-lanka ehti marinoitumaan lankavarastossani hyvän tovin, ennen kuin keksin langalle kivan mallin neulottavaksi.


Käytössäni oli kaksi vyyhtiä värissä Kelo, sillä hankkiessani langat, olin ajatellut tehdä itselleni polvisukat. No, polvisukat jäivät tekemättä. Ehkä juurikin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät pysy siellä missä pitäisi, vaan valuvat kohti nilkkoja vääjäämättömästi. Olen aivan liian laiska laittaakseni gumminauhoja, saati että tekisin nauhakujan sitä varten sukan varteen.


 Langan väritys oli jo vyyhdillä hiukan levoton ja pohdiskelin, mikä pintarakenne vielä näkyisi levottomuuden alta. Olin joku tovi aiemmin kokeillut Hermionen sukkia vihreään ja yhtälailla hiukan levottomaan lankaan ja koska kokeilu oli sen verran onnistunut, päätin ottaa tuon samaisen mallin keloisan värin kaveriksi. Tein ensin nilkkamittaiset sukat omassa koossani ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Ajattelin nimittäin, että jos lopputulos muistuttaa enemmän migreeniraitaa, voin siinä tapauksessa jättää sukat omaan laatikkooni ja käyttää polttopuiden hakureissuilla.


Malli: Hermione Everyday Socks
Lanka: Väinämöinen Sport
Puikot: 2.50 mm

Hetken tuumailtuani pistin toisenkin vyyhdin kahdelle kakulle ja lähdinkin varpaista ylöspäin neuloen, edelleen Hermionen mallilla. En nimittäin tiennyt yhtään kuinka pitkälle lanka riittäisi, ja koska isällä ei ole koskaan ollut huomautettavaa hipuli-mittaisista sukista, ajattelin ettei varmaankaan ole maailmanloppu jos isänpäivälahjassa onkin hiukan lyhyemmät varret. Hipulimittaiset niistä sitten tulikin.

Kantapäänä käytin tutun w&t-kannan sijaan Leymus-sukista löytynyttä vahvistettua kantapäätä. Varsin vekkuli ja istuva, olen käyttänyt sitä jo aika monta kertaa. Valitettavasti enempää kuvia isän sukista ei nyt heru. Kameraa oli turha raahata pimeänä päivänä isänpäivävierailulle ja pistää päivänsankaria poseeraamaan.

Lanka: Väinämöinen Sport
Puikot: 2.50 mm

Kaivoin varastosta tänä syksynä Pallaksen raita-pätkärääkätystä tehdyt nilkkamittaiset sukat isän pakettiin kaveriksi lyhykäisille sukille. Muuten ihan kiva lanka, mutta ne tipluraidat. Leikkasin kylmästi tiplut pois, kun en kestänyt katsella niitä. Ihan kelvot sukat niistä tuli. Sen verran vielä tuunasin, että varren resorin, kantapään ja kärjen tein vaaleanruskealla Maija-langalla. Kuvia ei ole.

Niin ja ne omankokoiset sukat annoin äidille. Siinä huushollissa on aina krooninen pula kestävistä sukista ;).

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivänä

Itselleni hiukan epätyypillinen blogihiljaisuus katkaistaan nyt. Hiljaisuus ei tarkoita sitä, etteikö täällä neulottu olisi. Rukkikin on kaivettu neulehuoneen nurkasta takaisin olohuoneeseen ja juhlan kunniaksi aloitin kehräämään melko ihanaa keltaoranssia bfl-nylon kuitua.

Aikaisin pimenevät päivät ja meneillään oleva remontti asettavat myös pieniä haasteita valmistuineiden neuleiden kuvaamiselle. Ja täytyy myöntää, että joskus ei vaan jaksa. Noin niinkuin mitään ylimääräistä.


Lokakuussa bongasin Ravelrysta hurjan kauniit kasvisukat.
 Sukkia toverille mainostaessani minulle vinkattiin, että sukkien suunnittelijalla on kalistelu meneillään omassa Ravelry-ryhmässään.

Innostuin kasvisukkien neulomisesta siinä määrin paljon, että pyöräytin niitä peräjälkeen kaksi paria, malli oli sekä koukuttava että helposti modattavissa.


Sukat aloitetaan varpaista ja ohje on kirjoitettu magic-loopia ajatellen. Kantapää oli hurjan vekkuli, sekä kantapään alle tuleva osuus että kantalappu ovat molemmat vahvistettuja ja muoto on lähinnä ranskalainen.

Kummallekin sukalle on omat kaavionsa ja mallineule on varsin helppo muistaa ulkoa. En näiden kanssa nyt mitenkään kamalan pitkästi aikaa käyttänyt, aika nopeasti valmistuivat.


Leymus-KAL jatkuu vuoden loppuun saakka Frostbitesin podcast-ryhmässä. Eli menkäähän osallistumaan ja neulomaan upeita kasvisukkia. :)

Malli: Leymus
Puikot: 2.00 mm
Lanka: Väinämöinen (väri: antiikki)

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Lokakuun viidentenä

Heinäkuisilta neulefestareilta tein hiukan lankahankintoja, mutta vasta nyt syksyn saapuessa päätin alkaa neuloa niitä pois. Festareilla oli mukana itselleni vielä tuntematon Ikke-puoti kauniine lankoineen ja kuituneen. En mitenkään voinut vastustaa kiusausta ostaa vyyhdillistä MCN sockia, joka siis sisältää sw merinoa, kashmiria ja nylonia.



Malliksi valikoin Heidin Alanderin suunnittelemat Arya-sukat. Festareilla näin testauksessa olevat keskeneräiset sukat tätä mallia ja päätin ottaa sukat käsittelyyn heti kun ohje on julkaistu. Arvelin, että kuvio saattaa hieman seota langan pieneen raidoitukseen. Kuvissa mallineule sotkeentuu pahemmin kuin "livenä". Pidin lankaa kuitenkin niin ihanaisena, että halusin yhdistää kauniin sukkamallin juuri tähän lankaan.


Ja kyllä olikin sujuvaa ja soljuvaa neulontaa. Mallineule oli aivan älyhelppo muistaa ulkoa jo muutaman toiston jälkeen ja lanka puolestaan oli mukavan pehmoista käsiteltäessä. Saahan nähdä kuinka kestää käyttöä sukissa sitten jatkossa. Käytin 0.25 mm isompia puikkoja, koska mallineule ei ollut järin joustava. Tämä vinkki kyllä mainitaan jo ohjeessakin. Näin ollen sukat sopivat kuin hanska käteen eikä neuloja voisi tyytyväisempi olla. :)

Malli: Arya by Heidi Alander
Lanka: Ikke MCN sock
Puikot: 2.25 mm

lauantai 27. elokuuta 2016

27.8.2016

Pari viikkoa ennen appiukon syntymäpäiväjuhlia havahduin siihen, että mekon kanssa olisi varmaan hyvä olla jotain käsien ja olkapäiden lämmikettä. Aivot löi tyhjää ja jonkin tovin möngin maanisesti varastoani. Sitten käsiini osui pussi, johon olin sijoittanut 3 vyyhtiä Malabrigon Lacea. Pyörittelin pussia käsissäni ja mietin, että onko täysin mielenvikaista lähteä tekemään tällaisesta langasta jotain isompaa vaatetta. Noh, päätös oli sikäli helppo, että juurikaan muuta sopivaa varastossa ei ollut, enkä halunnut käyttää jo muihin juttuihin korvamerkittyjä Wollmeisen Laceja tähän.



Ei muuta kuin ohjemylly pyörimään Ravelrysta. En kuitenkaan löytänyt mieleistäni ohjetta, joten kerrankin päätin katsoa joten kuten kaukaisesti sopivasta mallista silmukkamäärät ja luovia runsailla sovituksilla eteenpäin.



Ei se niin vaikeaa sitten ollutkaan. Kun vaan reippaasti jaksoi sovitella teelmää, tuli siitä aivan hyvä. Hihojen erottamisen jälkeen neuloin kerän loppuun ja tein välissä hihat. Sen jälkeen posottelin vain sileää niin kauan, että lanka alkoi näyttää loppumisen merkkejä. Helmaan ja myös hihansuihin tein muutaman ainaoikein-kerroksen ja päättelin. Takin etukappaleet rullasivat melko reippaasti sisäänpäin, joten hylkäsin ajatukseni viimeistelemättä jättämisestä ja virkkasin scalloped-reunan (mikä tämä on suomeksi, simpukankuori?) etukappaleisiin ja niskaan.


Merkitään nyt tähän vielä muistiin, että tämä on sitten laitimmainen kerta kun menen ja käytän Malabrigon Lacea yhtään mihinkään neulottavaan asiaan. Jäätävä lanka käsitellä, huovuttuu ja pörhööntyy pelkästä ajattelemisesta ja myös säikeistyy neulottaessa. Lisäksi ensimmäisen vyyhdin kanssa tein sen virheen, että aloin neuloa kerän sisäpuolelta. Lanka oli hetken päästä semmoisessa solmussa, että selvittämisessä meni melkoisesti aikaa ja hermoja. Normaalisti olisin varmaan luovuttanut taistelemisen, mutta koska lankaa oli tasan 150 g käytettävissä, niin yhtään ei ollut varaa menettääkään. Lopulta roskiin päätyi 2 gramman huovuttunut, solmuinen ja pörheä nöttönen. Aika hyvin pelastettu, vaikka itse sanonkin. Onhan tuo lanka ja lopputulos toki unelman pehmoinen, mutta saa nähdä kuinka nopeasti käytössä nyppääntyy.


Malli: Omasta päästä, silmukkamääriä katsoin täältä
Lanka: Malabrigo Lace
Puikot: 3.00 mm

torstai 11. elokuuta 2016

Kurpitsaraidat

Monkey-sukkien valmistuttua olin jättänyt lankajämät pyörimään tapani mukaisesti sohvan käsinojalle. Riemukas jälleennäkeminen tapahtui, kun jalokivisukista päästyäni iskin sille samalle käsinojalle seuraavat lankajämät. Kaikki jämät yhes koos näytti niin hyvältä yhdessä, että raitasukathan niistä piti saada. Ja ihan välittömästi siltä istumalta!

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että oransseja jämiä oli kyllä aika vähän jäljellä. Päätin kuitenkin yrittää, raidoitan niin pitkälle kuin lankaa riittää jne. Ajattelin, että ollaan voiton puolella, jos kantapään yli riittää raidoitettavaa.


Ja riittihän sitä! Aloitin siis ilmiselvästikin varpaista ja kahden kerroksen raidoilla saavutin mukavan, omaan silmään sopusointuisan lopputuloksen. Kantapää on tuttu ja turvallinen tiimalasi. Kantapään yli päästyäni oranssia lankaa olisi kyllä vielä ollut, mutta jalokiven värinen alkoi osoittaa loppumisen merkkejä, joten siinä vaiheessa oli pakko aloittaa joustin. Vaikka olisihan sitä voinut tehdä kaksivärisen joustimen, mutta ei se nyt oikein napostellut.


Raitojen tasaus ei taaskaan mennyt niinkuin Strömsössä. Kokeilin nyt vinkkien perusteella kerroksen ensimmäisen silmukan ja edellisen kerroksen silmukan yhteen neulomista. Vielä ennen kastelua ja pingotusta näytti lupaavalta, mutta ottaessani sukkia pois pingotuksesta, olikin raidat taas mukavasti sekaisin. Ärs. Kyllä en vielä lannistu!

Kuvissa sukat näyttävät noin neljä numeroa liian isoilta, mutta voin vakuuttaa niiden olevan kyllä aivan sopivat. Ihanat kesäsukat näistä tuli! Olisipa aina soffan käsinojalla näin käheitä jämänöttösiä tarjolla, niin tekisin enemmänkin tällaisia!

Langat: Louhittaren Luola Väinämöinen ja Inaya BFL sock
Malli: Toe-up sukat omasta päästä
Puikot: 2.00 mm

maanantai 1. elokuuta 2016

Splitbark

Muutama päivä ennen neulefestareille lähtöä höpöteltiin toverin kanssa puhelimessa ja tuli juttua valokuvauskurssille mukaan otettavasta kuvausrekvisiitasta. Ohjeistuksessa oli maininta langasta ja neuleista. Siinä vaiheessa tosiaankin sitten hiffasin, että lankaa saan kyllä paikan päältäkin kurssille vietäväksi, mutta mitään jo valmistunutta ja kuvaamatonta neuletta ei kyllä löydy.



Aikaa oli tosiaan kolme päivää kursia kasaan jotain nättiä ja kivaa. Päädyin sitten näihin Stephen Westin suunnittelemiin Splitbark-lapasiin (master itse totesi niiden olevan ihan vintagea hänen malleistaan). Lanka on DK-vahvuista, mutta voi pojat miten nopeasti nämä valmistuivat! Valikoin lapasten väriksi reippaan oranssin, vihreät napit passasivat minusta loistavasti tykö. Ennen lapasplokkeihin laittamista epäilin hiukan kenen käsiä lämmittämään nämä lapaset mahtavat päätyäkään, sillä aika nafteiksi jäivät. Mutta jälleen kerran pingotus pelasti, nyt lapaset istuvat kuin hanska!


Kuvausrekvisiittana lapaset toimivat vähän huonosti, sillä unohdin nämä kurssipaikan pöydälle lähtiessämme ulos kuvausharjoituksia tekemään. No, sainpa nämä kuvattua kumminkin tuo herra Westin kanssa. Kyllä oli jännittävää päästä samaan kuvaan ja vähän jutustelemaan Stephenin kanssa, meinas vallan happi loppua kun niin jännitti!


Hämärtyvässä kesäillassa festareiden pääjuhlassa räpsäisimme Tiinan kanssa vielä parit hieman asiallisemmat kuvat lapasista. Tykkään ihan hirmuisesti näistä. :)

Malli: Splitbark
Lanka: Wollmeise DK
Puikot: 4.00 mm

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Lady Wolf

Edellisviikonloppuna Jyväskylän neulefestareilla kahvin, teen ja kakun äärellä neuloessa tuli hipellettyä Heidi Alanderin uutukaista huivia. Ihastelin aikani ja vihjasin Heidille lopulta, että voisinhan testailla hänelle taas jos jotakin uutta olisi tuloillaan. Kävikin sitten ilmi, että uudelle huiville ei ollut riittävästi englanninkielisen ohjeen testaajia, joten pääsin livahtamaan vielä kalkkiviivoilla mukaan testausporukkaan.


Olin jo ensimmäisenä festaripäivänä ostanut Titityystä The Uncommon Thread Everyday-lankaa kutkuttavan vihreässä sävyssä, ja kun tuo huivin testaus tuli puheeksi, tiesin heti mitkä kaksi lankaa tuohon yhdistäisin.

Olin jo pari vuotta sitten saanut Tiinalta synttärilahjaksi TUT:n merinosilkkiä, ja sehän passasi niin väriominaisuuksiltaan että tuntumaltaan ihan täydellisesti tähän projektiin. Olin marinoinut tuota lankaa varastossani jotain erityistä projektia varten ja tämä oli sellainen mihin kannatti ihanaiset langat yhdistää.


Aloitin huivin neulomisen miltein heti festareilta kotiutumisen jälkeen ja olen kirjannut 5 työpäivää huiviin kuluneen. Minulla oli huivi mukana mm. päiväreissulla äidin kanssa hämeessä, ainaoikein-osiohan on mukavan aivotonta, kunhan muistaa lisätä oikeat määrät eri puolilla huivia.

Pitsiosiossa sai hiukan haastetta ainaoikealle, mutta kyllä mukavan yksinkertaista ja nopeasti ulkoaopittavaa pitsiä oli. Toistin pitsikaavion neljästi, vaikka oli haaveillut tekeväni reippaasti suuremman pitsipaneelin. Neljännen toistokerran jälkeen silmukoita oli jo niin mahdottoman paljon, etten jaksanut enempiä toistoja. Virkkauspäättely oli aika vekkuli ja lopputulos sievä.


Kyllä tämä oli yksi viimeaikojen mukavimmista neuleista. Ohje oli jo testivaiheessa ihan parhautta, langat pehmoisia ja soljuivat puikoilla nätisti. Väreistä nyt puhumattakaan. Ohje on julkaistu eilen, joten menkää nyt hyvät ihmiset ostamaan ja neulomaan, on tää niin kiva huivi!

 Malli: Lady Wolf
Puikot: 4.5 mm, 3.00 virkkuukoukku viimeistelyyn
Lanka: The Uncommon Thread Merino Silk Fingering,
The Uncommon Thread Uncommon Everyday