maanantai 18. maaliskuuta 2013

18.3.2013

Ihan ensimmäiseksi kerron, että sain jo aikaa sitten tunnustukset Ullalta ja Sannalta. Kaikessa tohinassa unohdin ne aivan tyystin ja nyt julkisesti anteeksipyyntöjen kera kiitän ja kumarran kumpaakin! Nämä tunnustukset ovat jo kiertäneet monessa blogissa, joten passaan niiden laittamisen eteenpäin.

Pitko kyseli villatakkipostauksen kommenteissa kokemuksia Janne-langasta isommassa neulepinnassa. Nyt täytyy sanoa, että ikäväkseni kokemus oli melko huono. En tiedä onko vika langassa vai neulojassa. Takki oli päälläni yhden koulutuspäivän ajan, ja olosuhteiden pakosta joudun pitämään laukkua mukana koko päivän (olan yli-mallinen laukku). Laukun hihnan paikka näkyy neuleessa aivan selvästi, neulos on siltä kohdalta pörhööntynyttä ja helmassa aivan nukkaantunut. Lisäksi helma ja pääntie venähtivät yhden päivän aikana aivan julmetusti. Tämä pikku äksidentti pisti harmittamaan aika tavalla, joten hankkiuduin eroon tuosta pahanmielenneuleesta. No, ei se ihan noin dramaattista ollut, annoin sen äidille kotitakiksi. Mutta ehkä seuraavan kerran harkitsen vähän tarkemmin minkälaista lankaa laitan isompaan neuleeseen. Neuletiheyskin tässä oli aika kohdillaan, mutta kuten sanottu, en tiedä oliko nyt vika langassa vai neulojassa.

Jokin aika sitten täytin vuosia ja ystäväni Heli onnistui yllättämään minut ihan täydellisesti. Tänään vasta sain aikaiseksi kuvata tuon mahtavan lahjan, kiitos vielä kerran ystäväiseni!


Paketista löytyi siis Cookie A.:n Sukkia rakkaudella ja kolme vyyhtiä käsinvärjättyä lankaa. Vasemmalta oikealle Gjestal Janne (keltasipuli, jälkiväri), Novita 7 veljestä (alkuväri harmaa, värjätty keltasipulilla) ja Alize Cashmira fine (lepänkäpy). Kyllä osui ja upposi niin nappiin, että Heli taitaa lukea minua kuin avointa kirjaa!

Kuun alkupuolella Helsingin Wanhassa Satamassa järjestettiin kädentaitomessut. Itse olin tuollon "käsipuolena", mutta lähdimme kuitenkin käväisemään messuilla. Ilokseni saimme tätini seuraksemme ja vaikka pientä särkyilyä olikin ilmassa, oli tunnelma silti kovasti positiivinen.


Lankaterapiaa oli runsaasti tarjolla, joten otin kaiken ilon irti. Saaliskasa on kyllä jo hieman pienentynyt, Louhittaren luolan Väinämöinen (värissä tomaatti) pääsi jo puikoille Hedera-mallin kanssa. Myös Huivi-Puffavyyhti värissä Omenpuu pääsi eilen illalla puikoille. Olin niin kovin ihastunut Sammalmetsähuiviin, että mun on saatava samanlainen itselleni!


Kuvassa kolme vyyhtiä Sukka-Puffaa ja yksi vyyhti Hopeasäikeen MesiLacea. Melko hyvät hankinnat ettenkö sanoisi!

8 kommenttia:

  1. Harmi, että takillesi kävi noin kurjasti:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllähän se alkuun harmitti, mutta nyt kun äiti sai siitä kelvon kotitakin niin tuntuu kivalta, että jossain sitä edes käytetään. Harkitsen jo uutta yritystä :).

      Poista
  2. Äh, niin huonostiko sen takin kanssa kävi? Höh.
    Mutta onneksi tuo sun messusaalis korvaa vähän jotain. Upea toi synttärilahjakin. Sulla on nyt vaikka ja mitä ihanuuksia, mistä neuloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kävi, mutta lohduttaudun sillä, että tää oli vasta mun eka takki omassa koossa ja seuraavalla kerralla sitten paremmin. Messusaalis ja synttärilahja ovat ihan parhaat, kyllä näillä eväillä saa jo vaikka mitä kivaa aikaiseksi :).

      Poista
  3. Voin sanoa kokemuksesta että toi Huivi-puffa on aivan ihanaa lankaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän, siksi sitä piti saada lisää ;).

      Poista
  4. Harmi, että takin kanssa oli huono tuuri! Onneksi sulla on tuommoisia lankaihanuuksia lohtuna! ;) Tuo synttärilahja on aivan ihana ja herkullisilta näyttää myös nuo messutuliaiset.

    VastaaPoista
  5. Voi sääli ihanaa takkiasi! Ja kiitos, kun jaoit tiedon eteenpäin. Venähtämisen nyt vielä tavallaan voi ymmärtää, kun sukkalanka kai yleensä on painavampaa, mutta että hiertyikin...

    Onneksi tosiaan näyttää olevan jo uutta vireillä; mahtavia lankoja! :)

    VastaaPoista