lauantai 27. elokuuta 2016

27.8.2016

Pari viikkoa ennen appiukon syntymäpäiväjuhlia havahduin siihen, että mekon kanssa olisi varmaan hyvä olla jotain käsien ja olkapäiden lämmikettä. Aivot löi tyhjää ja jonkin tovin möngin maanisesti varastoani. Sitten käsiini osui pussi, johon olin sijoittanut 3 vyyhtiä Malabrigon Lacea. Pyörittelin pussia käsissäni ja mietin, että onko täysin mielenvikaista lähteä tekemään tällaisesta langasta jotain isompaa vaatetta. Noh, päätös oli sikäli helppo, että juurikaan muuta sopivaa varastossa ei ollut, enkä halunnut käyttää jo muihin juttuihin korvamerkittyjä Wollmeisen Laceja tähän.



Ei muuta kuin ohjemylly pyörimään Ravelrysta. En kuitenkaan löytänyt mieleistäni ohjetta, joten kerrankin päätin katsoa joten kuten kaukaisesti sopivasta mallista silmukkamäärät ja luovia runsailla sovituksilla eteenpäin.



Ei se niin vaikeaa sitten ollutkaan. Kun vaan reippaasti jaksoi sovitella teelmää, tuli siitä aivan hyvä. Hihojen erottamisen jälkeen neuloin kerän loppuun ja tein välissä hihat. Sen jälkeen posottelin vain sileää niin kauan, että lanka alkoi näyttää loppumisen merkkejä. Helmaan ja myös hihansuihin tein muutaman ainaoikein-kerroksen ja päättelin. Takin etukappaleet rullasivat melko reippaasti sisäänpäin, joten hylkäsin ajatukseni viimeistelemättä jättämisestä ja virkkasin scalloped-reunan (mikä tämä on suomeksi, simpukankuori?) etukappaleisiin ja niskaan.


Merkitään nyt tähän vielä muistiin, että tämä on sitten laitimmainen kerta kun menen ja käytän Malabrigon Lacea yhtään mihinkään neulottavaan asiaan. Jäätävä lanka käsitellä, huovuttuu ja pörhööntyy pelkästä ajattelemisesta ja myös säikeistyy neulottaessa. Lisäksi ensimmäisen vyyhdin kanssa tein sen virheen, että aloin neuloa kerän sisäpuolelta. Lanka oli hetken päästä semmoisessa solmussa, että selvittämisessä meni melkoisesti aikaa ja hermoja. Normaalisti olisin varmaan luovuttanut taistelemisen, mutta koska lankaa oli tasan 150 g käytettävissä, niin yhtään ei ollut varaa menettääkään. Lopulta roskiin päätyi 2 gramman huovuttunut, solmuinen ja pörheä nöttönen. Aika hyvin pelastettu, vaikka itse sanonkin. Onhan tuo lanka ja lopputulos toki unelman pehmoinen, mutta saa nähdä kuinka nopeasti käytössä nyppääntyy.


Malli: Omasta päästä, silmukkamääriä katsoin täältä
Lanka: Malabrigo Lace
Puikot: 3.00 mm

13 kommenttia:

  1. Nyppääntyköön! Pääasia, että on yhtenä iltana nätti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon muuten aivan samaa mieltä! Ja hyvin lämmike hoiti hommansa! :)

      Poista
  2. Kaunis on ja taitava toteutus. Oon muuten samaan mieltä, et kun ison työn tekee niin oangan pitää kestää myös käyttöä!

    VastaaPoista
  3. Tosi kaunis vaate ja aivan älyttömän hyvin sopii väreiltään sinulle sekä tuohon mekkoon! Upea.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa toooosi kivalta langalta. :P Mutta huisin kauniin takin siitä sovelsit!

    VastaaPoista
  5. Minäkin haaveilen tästä langasta jotain. Voisikin olla fiksua aloittaa takkiprojektin sijaan jollakin pienemmällä ettei harmita liikaa, jos omassa käytössä onnistuu kuluttamaan sen puhki viikossa :D

    VastaaPoista
  6. Kaunis! Ja ihan oikeasti neuloit tuossa ajassa, lacesta ja omasta päästä?! Olet ihan guru.
    Tiedänpä pysyä kaukana tuosta langasta, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  7. Oih ja voih, innostuin ja kahlasin blogisi läpi kahdessa päivässä, olet kyllä varsinainen virtuoosi! Muutaman huivivinkin laitoin itselleni ylös ja yhden merinovilla-silkkivyyhdin jo pistin kutomiskuntoon, nyt pitäisi vain päättää mistä huivista aloitan... Kiitos inspiraatiosta, seuraan blogiasi varmasti jatkossakin! :) T. Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista ja mukavaa, että inspiroiduit! :)

      Poista
  8. Kaunis on, toivottavasti kestää useammankin käytön. =)

    VastaaPoista