tiistai 29. marraskuuta 2016

29.11.16

Isänpäivälahjaa ei ole koskaan tarvinnut miettiä. Ei ole kyllä tarvinnut muutamaan vuoteen miettiä mitään muitakaan lahjoja alkukotiin, sillä neulotut asiat kelpaavat aina paremmin kuin hyvin. Niitä siis täksikin isänpäiväksi suunnittelin. Väinämöisen paksumpi sport-lanka ehti marinoitumaan lankavarastossani hyvän tovin, ennen kuin keksin langalle kivan mallin neulottavaksi.


Käytössäni oli kaksi vyyhtiä värissä Kelo, sillä hankkiessani langat, olin ajatellut tehdä itselleni polvisukat. No, polvisukat jäivät tekemättä. Ehkä juurikin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät pysy siellä missä pitäisi, vaan valuvat kohti nilkkoja vääjäämättömästi. Olen aivan liian laiska laittaakseni gumminauhoja, saati että tekisin nauhakujan sitä varten sukan varteen.



 Langan väritys oli jo vyyhdillä hiukan levoton ja pohdiskelin, mikä pintarakenne vielä näkyisi levottomuuden alta. Olin joku tovi aiemmin kokeillut Hermionen sukkia vihreään ja yhtälailla hiukan levottomaan lankaan ja koska kokeilu oli sen verran onnistunut, päätin ottaa tuon samaisen mallin keloisan värin kaveriksi. Tein ensin nilkkamittaiset sukat omassa koossani ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Ajattelin nimittäin, että jos lopputulos muistuttaa enemmän migreeniraitaa, voin siinä tapauksessa jättää sukat omaan laatikkooni ja käyttää polttopuiden hakureissuilla.



Malli: Hermione Everyday Socks
Lanka: Väinämöinen Sport
Puikot: 2.50 mm

Hetken tuumailtuani pistin toisenkin vyyhdin kahdelle kakulle ja lähdinkin varpaista ylöspäin neuloen, edelleen Hermionen mallilla. En nimittäin tiennyt yhtään kuinka pitkälle lanka riittäisi, ja koska isällä ei ole koskaan ollut huomautettavaa hipuli-mittaisista sukista, ajattelin ettei varmaankaan ole maailmanloppu jos isänpäivälahjassa onkin hiukan lyhyemmät varret. Hipulimittaiset niistä sitten tulikin.

Kantapäänä käytin tutun w&t-kannan sijaan Leymus-sukista löytynyttä vahvistettua kantapäätä. Varsin vekkuli ja istuva, olen käyttänyt sitä jo aika monta kertaa. Valitettavasti enempää kuvia isän sukista ei nyt heru. Kameraa oli turha raahata pimeänä päivänä isänpäivävierailulle ja pistää päivänsankaria poseeraamaan.

Lanka: Väinämöinen Sport
Puikot: 2.50 mm

Kaivoin varastosta tänä syksynä Pallaksen raita-pätkärääkätystä tehdyt nilkkamittaiset sukat isän pakettiin kaveriksi lyhykäisille sukille. Muuten ihan kiva lanka, mutta ne tipluraidat. Leikkasin kylmästi tiplut pois, kun en kestänyt katsella niitä. Ihan kelvot sukat niistä tuli. Sen verran vielä tuunasin, että varren resorin, kantapään ja kärjen tein vaaleanruskealla Maija-langalla. Kuvia ei ole.

Niin ja ne omankokoiset sukat annoin äidille. Siinä huushollissa on aina krooninen pula kestävistä sukista ;).

1 kommentti:

  1. Niistä tuli tosi kauniit! Tuo Hermione täytyykin laittaa korvan taa. Jostain kun on eksynyt noita väripläjäksiä lankakaappiin, eikä aina jaksais ihan perus-perussukkaakaan neuloa.

    VastaaPoista