lauantai 27. elokuuta 2016

27.8.2016

Pari viikkoa ennen appiukon syntymäpäiväjuhlia havahduin siihen, että mekon kanssa olisi varmaan hyvä olla jotain käsien ja olkapäiden lämmikettä. Aivot löi tyhjää ja jonkin tovin möngin maanisesti varastoani. Sitten käsiini osui pussi, johon olin sijoittanut 3 vyyhtiä Malabrigon Lacea. Pyörittelin pussia käsissäni ja mietin, että onko täysin mielenvikaista lähteä tekemään tällaisesta langasta jotain isompaa vaatetta. Noh, päätös oli sikäli helppo, että juurikaan muuta sopivaa varastossa ei ollut, enkä halunnut käyttää jo muihin juttuihin korvamerkittyjä Wollmeisen Laceja tähän.



Ei muuta kuin ohjemylly pyörimään Ravelrysta. En kuitenkaan löytänyt mieleistäni ohjetta, joten kerrankin päätin katsoa joten kuten kaukaisesti sopivasta mallista silmukkamäärät ja luovia runsailla sovituksilla eteenpäin.



Ei se niin vaikeaa sitten ollutkaan. Kun vaan reippaasti jaksoi sovitella teelmää, tuli siitä aivan hyvä. Hihojen erottamisen jälkeen neuloin kerän loppuun ja tein välissä hihat. Sen jälkeen posottelin vain sileää niin kauan, että lanka alkoi näyttää loppumisen merkkejä. Helmaan ja myös hihansuihin tein muutaman ainaoikein-kerroksen ja päättelin. Takin etukappaleet rullasivat melko reippaasti sisäänpäin, joten hylkäsin ajatukseni viimeistelemättä jättämisestä ja virkkasin scalloped-reunan (mikä tämä on suomeksi, simpukankuori?) etukappaleisiin ja niskaan.


Merkitään nyt tähän vielä muistiin, että tämä on sitten laitimmainen kerta kun menen ja käytän Malabrigon Lacea yhtään mihinkään neulottavaan asiaan. Jäätävä lanka käsitellä, huovuttuu ja pörhööntyy pelkästä ajattelemisesta ja myös säikeistyy neulottaessa. Lisäksi ensimmäisen vyyhdin kanssa tein sen virheen, että aloin neuloa kerän sisäpuolelta. Lanka oli hetken päästä semmoisessa solmussa, että selvittämisessä meni melkoisesti aikaa ja hermoja. Normaalisti olisin varmaan luovuttanut taistelemisen, mutta koska lankaa oli tasan 150 g käytettävissä, niin yhtään ei ollut varaa menettääkään. Lopulta roskiin päätyi 2 gramman huovuttunut, solmuinen ja pörheä nöttönen. Aika hyvin pelastettu, vaikka itse sanonkin. Onhan tuo lanka ja lopputulos toki unelman pehmoinen, mutta saa nähdä kuinka nopeasti käytössä nyppääntyy.


Malli: Omasta päästä, silmukkamääriä katsoin täältä
Lanka: Malabrigo Lace
Puikot: 3.00 mm

torstai 11. elokuuta 2016

Kurpitsaraidat

Monkey-sukkien valmistuttua olin jättänyt lankajämät pyörimään tapani mukaisesti sohvan käsinojalle. Riemukas jälleennäkeminen tapahtui, kun jalokivisukista päästyäni iskin sille samalle käsinojalle seuraavat lankajämät. Kaikki jämät yhes koos näytti niin hyvältä yhdessä, että raitasukathan niistä piti saada. Ja ihan välittömästi siltä istumalta!

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että oransseja jämiä oli kyllä aika vähän jäljellä. Päätin kuitenkin yrittää, raidoitan niin pitkälle kuin lankaa riittää jne. Ajattelin, että ollaan voiton puolella, jos kantapään yli riittää raidoitettavaa.


Ja riittihän sitä! Aloitin siis ilmiselvästikin varpaista ja kahden kerroksen raidoilla saavutin mukavan, omaan silmään sopusointuisan lopputuloksen. Kantapää on tuttu ja turvallinen tiimalasi. Kantapään yli päästyäni oranssia lankaa olisi kyllä vielä ollut, mutta jalokiven värinen alkoi osoittaa loppumisen merkkejä, joten siinä vaiheessa oli pakko aloittaa joustin. Vaikka olisihan sitä voinut tehdä kaksivärisen joustimen, mutta ei se nyt oikein napostellut.


Raitojen tasaus ei taaskaan mennyt niinkuin Strömsössä. Kokeilin nyt vinkkien perusteella kerroksen ensimmäisen silmukan ja edellisen kerroksen silmukan yhteen neulomista. Vielä ennen kastelua ja pingotusta näytti lupaavalta, mutta ottaessani sukkia pois pingotuksesta, olikin raidat taas mukavasti sekaisin. Ärs. Kyllä en vielä lannistu!

Kuvissa sukat näyttävät noin neljä numeroa liian isoilta, mutta voin vakuuttaa niiden olevan kyllä aivan sopivat. Ihanat kesäsukat näistä tuli! Olisipa aina soffan käsinojalla näin käheitä jämänöttösiä tarjolla, niin tekisin enemmänkin tällaisia!

Langat: Louhittaren Luola Väinämöinen ja Inaya BFL sock
Malli: Toe-up sukat omasta päästä
Puikot: 2.00 mm

maanantai 1. elokuuta 2016

Splitbark

Muutama päivä ennen neulefestareille lähtöä höpöteltiin toverin kanssa puhelimessa ja tuli juttua valokuvauskurssille mukaan otettavasta kuvausrekvisiitasta. Ohjeistuksessa oli maininta langasta ja neuleista. Siinä vaiheessa tosiaankin sitten hiffasin, että lankaa saan kyllä paikan päältäkin kurssille vietäväksi, mutta mitään jo valmistunutta ja kuvaamatonta neuletta ei kyllä löydy.



Aikaa oli tosiaan kolme päivää kursia kasaan jotain nättiä ja kivaa. Päädyin sitten näihin Stephen Westin suunnittelemiin Splitbark-lapasiin (master itse totesi niiden olevan ihan vintagea hänen malleistaan). Lanka on DK-vahvuista, mutta voi pojat miten nopeasti nämä valmistuivat! Valikoin lapasten väriksi reippaan oranssin, vihreät napit passasivat minusta loistavasti tykö. Ennen lapasplokkeihin laittamista epäilin hiukan kenen käsiä lämmittämään nämä lapaset mahtavat päätyäkään, sillä aika nafteiksi jäivät. Mutta jälleen kerran pingotus pelasti, nyt lapaset istuvat kuin hanska!


Kuvausrekvisiittana lapaset toimivat vähän huonosti, sillä unohdin nämä kurssipaikan pöydälle lähtiessämme ulos kuvausharjoituksia tekemään. No, sainpa nämä kuvattua kumminkin tuo herra Westin kanssa. Kyllä oli jännittävää päästä samaan kuvaan ja vähän jutustelemaan Stephenin kanssa, meinas vallan happi loppua kun niin jännitti!


Hämärtyvässä kesäillassa festareiden pääjuhlassa räpsäisimme Tiinan kanssa vielä parit hieman asiallisemmat kuvat lapasista. Tykkään ihan hirmuisesti näistä. :)

Malli: Splitbark
Lanka: Wollmeise DK
Puikot: 4.00 mm